Hyvä olo=onnellisuus

Mä olen oivaltanut jotain. Hyvän olon. Sen tunteen, kun kävelet peilin ohi ja on pakko kävellä takaisin ja huomata, että et sä näyttäkkään enää yhtään niin pahalta, kuin n. neljä kuukautta sitten. Kyllä. Neljä. Neljä kuukautta sitten mulla ei todellakaan ollut hyvä olo. Olin leiponut miehen toiveesta porkkanakakun ja siihen extra päällysen(joka on parasta koko kakussa) ja sitä siinä mussuttaessa oksennukseen asti päätin sen. En halua enää tuntea tätä huonoa oloa. En halua enää ostaa isompia vaatteita. Sen sijaan haluan tuntea hyvän olon. Haluan mahtua pienempiin vaatteisiin. Haluan, kun katson peilistä niin sieltä katsoisi takaisin hoikempi ja terveemmän näköinen nuori nainen, joka tykkää omasta ulkonäöstään eikä yritä piilotella itseään mihinkään telttoihin. Siihen on nyt tultu. Hyvään oloon. Mahdun pienempiin vaatteisiin. Olen myynyt vanhoja isoja vaatteita kirpparilla ja ne jotka eivät mene kaupaksi heitän uffin laatikkoon. Pois kaapista. En enää ikinä halua olla niin iso että ne sopisi päälle. 

Vielä en ole päässyt tavoite painoon, mutta mulla on nyt niin hyvä olo kaikesta, että en jaksa miettiä montako kiloa vielä pitää tiputtaa, vaan haluan elää tässä ja nyt. Olla onnellinen. Nauttia pienistä hetkistä. Lapsista. Miehestä. Perheestä. Ystävistä. Kyllä ne kilot sieltä varmasti tippuu, kun jatkan vain samaan malliin, kuin tähänkin asti. Mulla ei ole yhtään ikävä niitä joka päiväisiä herkkuähkyjä, vaan nautin tästä uudesta ruokavaliosta täysin rinnoin ja se on tuottanut tulosta. Tottakai odotan herkkupäiviä innolla, mutta silloinkin yritän syödä maltillisesti. 

Meillä on nyt lapset kauheassa flunssassa, toivonmukaan paranee pian, että päästäisiin pihalle. Tähän loppuun vielä "hyvän olon" kuvia. :) 

Ps. Kyllä sieltä peilistä katsoo takaisin hoikempi ja terveemmän näköinen nuori nainen.

Kiva viikonloppua kaikille!!

-Jenni